Rotuinfo

Rotukuvaus

YLEISVAIKUTELMA

Virallinen rotumääritelmä kertoo tanskandogin yleisvaikutelmasta seuraavaa: "Tanskandogin jalossa yleisvaikutelmassa yhdistyvät suureen, voimakkaaseen ja tasapainoiseen rakenteeseen ylväys, voima ja tyylikkyys. Olemus, jossa yhdistyvät jalous, yleisvailutelman tasapainoisuus, sopusuhtaiset linjat ja erityisen ilmeikäs pää antaa katsojalle vaikutelman jalosta patsaasta. Tanskandoggi on koiramaailman Apollo"

ULKONÄKÖ

Tanskandoggi on yksi suurimpia koirarotuja. Uroksen säkäkorkeuden on oltava vähintään 80 cm ja nartun 72 cm. Mitat ylittyvät useimmiten reilusti eikä ylärajaa ole. Narttu painaa normaalisti 50-70 kg, uros 60-90, jopa sata kiloa.

Rungoltaan tanskandoggi on neliömäinen, voimakasrakenteinen ja ryhdikäs. Sen lihaksikas kaula kaartuu kauniisti ja pää on pitkänomainen, jalo ja selväpiirteinen. Korvat riippuvat poskien myötäisenä tai ovat typistettynä pystyt (typistys on Suomessa kielletty). Karvapeite on lyhyttä, tiheää, tiiviisti rungon myötäistä ja kiiltävää.

 

Virallisia värejä on viisi:

Sininen: Puhtaan teräksen sininen.

 

Keltainen: Vaalean keltaisesta syvään kullankeltaiseen. Musta maski

Tiikerijuovainen: Keltainen pohjaväri ja mahdollisimman tasaisesti jakautuneet, kylkiluiden suuntaiset mustat juovat. Musta maski.

Harlekiini: Valkoisella pohjalla epäsäännöllisen muotoisia mustia läiskiä.

Musta: Kiiltävän musta, jossa voi olla valkoisia merkkejä. Mantteli-koiralla musta väri peittää manttelin tavoin rungon jättäen kuonon, kaulan, rinnan, vatsan, raajat ja hännänpään valkeiksi.

LUONNE

Tanskandoggi on ystävällinen, rauhallinen ja lempeä. Se kiintyy syvästi omistajiinsa ja pitää lapsista. Vieraita kohtaan se voi olla pidättyväinen, mutta ei koskaan aggressiivinen. Tasapainoisissa olosuhteissa dogista kasvaa rakastettava, itsevarma ja peloton koira, joka on oppivainen ja helposti käsiteltävissä. Tanskandogin ärsytyskynnys on korkea ja hyökkäävyys äärimmäisen harvinaista. Tanskandoggi sopeutuu helposti laumaan ja tulee toimeen kaikenlaisten eläinten kanssa.

KÄYTTÖTARKOITUS

Rotumääritelmä: "Seura-, vahti- ja suojeluskoira"
Nykypäivänä miltei kaikki dogit ovat pelkästään seurakoiria, mutta jokunen on päässyt myös vahtimistehtäviin. Dogin kanssa harrastetaan jonkin verran tokoa ja agilityä, mutta ylivoimaisesti suosituin harrastus on ulkomuotonäyttelyt. Tanskandoggi on näyttelykoirana helppo. Sitä ei tarvitse trimmata ja se on normaalilla huolenpidolla näyttelyvalmis liki milloin vain. Näyttelyssä käynnin suosiota lisää luonnollisesti rodun uljas ulkomuoto, joka takaa hyvälle koiralle menestyksen niin ryhmä- kuin BIS-kehissäkin.

HISTORIA

Tanskandogin esi-isiä voidaan jäljittää todella pitkälle, sillä jo kreikkalaiset ja roomalaiset tunsivat ajokoiriensa lisäksi myšs toisen metsästyskoiratyypin, molossin. Se oli ajokoiraa paljon suurempi ja jykevämpi, ja sillä oli raskas leveä pää sekä neliömäinen kuono. Kreikkalaiset tunsivat ne jo 600 eKr. Ei tarkkaan tiedetä milloin niitä saapui mm. Englantiin, mutta todennäköisesti foinikialaiset toivat niitä mukanaan käydessään tinakauppaa brittien kanssa.

1400-luvulla alettiin tuoda Englannista mantereelle metsästyskoiria; raskaita doggeja sekä suuria vinttikoiria. näitä risteytettiin raskaisiin mannermaisiin mastiffeihin, jotta saataisiin enemmän nopeutta ja ketteryyttä villisian ja karhun jahtiin. Suurin osa Euroopasta oli tuohon aikaan pirstoutuneena moniin pieniin ruhtinaskuntiin ja varsinkin Saksan alueen ruhtinaskunnat alkoivat jokainen kehittää "omaa" rotutyyppiään päämääränä suuri, voimakas ja peloton metsästykoira.

1500-luvun lopulla ruhtinaskunnissa kasvatettiin koiria mahtavia määriä. Suurimmat ja parhaimmat näistä koirista tunnettiin "kamarikoirina" eli seurakoirina, joilla oli arvostettu asema hovissa. Nämä koirat elivät palatsien asuinhuoneissa ja samalla suojelivat isäntiään. Näillä koirilla oli typistämättömät korvat ja jalokivin koristellut kaulapannat. Typistettykorvaiset metsästyskoirat asuivat omissa kenneleissään ja jokaisella oli oma suojapanssari villisian torahampaita vastaan.

1800-luvulla jokaisessa ruhtinaskunnassa alkoi olla oma doggirotunsa, jotka saivat erilaisia rotunimiä kuten Ulmerin Doggi, Saksan Mastiffi, Saupacker jne. Kaikilla roduilla oli myös yhteinen yleisnimitys Grand Danois - suuri tanskalainen. 1870-luvulla saksalaiset alkoivat ihmetellä miksi englantilais-saksalaista alkuperää olevalla rodulla oli Tanskaan viittaava nimi, joten he nimesivät vuonna 1880 koiran kansallisrodukseen ja antoivat sille nimeksi Deutsche Dogge. Nimi on säilynyt Saksassa näihin päiviin saakka samana, joskin muissa maissa rotu tunnetaan lähinnä Tanskandoggina ( Great Dane, Grand Danois). 1880-90 saksalaiset keskittyivät jalostamaan rotua ja tuloksia alkoi näkyä. Tietoisuus rodusta alkoi levitä ja rotu nautti arvostusta myšs kaukaisemmilla mailla, mm Matabelemaan kuningas tarjosi yhdestä tanskandogista kaksi vaunullista neekeriorjia ja niin paljon naisorjia kuin myyjä vain halusi...

1900-luvun alussa Saksasta vietiin loistavia verilinjoja mm. Englantiin ja USA:han, jolloin rodun jalostus myös muissa maissa pääsi hyvään alkuun. Saksalaisten johtava asema kasvatustyössä päättyi toiseen maailmansotaan, jolloin katosi ja tuhoutui suurin osa jalostumateriaalista. Nykyisin Saksa on taas voimakkaasti mukana kasvatustyössä.